Erillaisuus on samanlaisuutta?

Ole erillainen, omalaatuinen, uniikki ja ties mitä muuta, mutta siltikin löytyy tuhansia just samanlaisia ko sinä. Ei ehkä samasta piiristä, koulusta, kaupungista jne mutta jostaki niitä aina löytyy.
Tuntuu että kaikki himoitsee sitä omalaatuisuuden graalinmaljaa jonka saatuaan voi tuntea itsensä uniikiksi, mutta totuus on että mikään ei enää säväytä. Ei ainakaan mua.

Ideahan tässä nyt oli se, että miten voi enää olla omalaatuinen ja erikoinen kun kaikki muutkin on? Mikä enää erottuu joukosta ja millä saadaan ihmisten mielipiteet jakautumaan?

Totuushan on se että ikinä ei oo hyvä ja mikään ei riitä. Oma ittensä ei voi olla jos on perus tylsä tavis, saat ihana varmana kuulla siitä miten tylsä ja luonneton olet. Kun väkisin jostakin jumalan selän takaa vedät ittellesi "uuden" "erillaisen" tyylin, olet taas joku ihme hihhuli tai wannabe hipsteri tai jotain siihen suuntaan.

Erillaiset ihmiset vaan on erillaisia ja se on ihailtavaa, mutta hajoo pää näiden kanssa jotka väkisin vetää ittellensä jonku roolin ja muotin jotta vaan erottuis edukseen!

Olkaa omia ittejänne ja jos joku kokee tarpeelliseks heittää paskaa niskaan niin mitä sitte?

Vihaajat vihaavat!